keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Lovecraftilla Maustettu – Nörttitytön Kokkikoulu



"Mukavia nämä tuplakauhuillat", ystäväni sanoi pyyhkiessään suupieliään talouspaperiin. Olin taitellut iloisenväriset paperiservietit kukan muotoisiksi, mutta ne lepäsivät sivussa koskemattomina. Ehdin pohtia asiaa hetken, ennen kuin ystäväni selvensi: "Tuplakauhu siksi, että tässä on kaksi kauhistuttavaa asiaa: ensin joudumme syömään minun tekemiäni ruokia ja sitten suunnittelemme Call of Cthulhu -roolipeliä."

Tässä kirjoituksessa esiintyvä ystäväni on miespuolinen ja kaikinpuolin aivan täysiverinen nörtti. Hän ei halua esiintyä omalla nimellään, joten kutsuttakoon häntä nyt vaikka Janiksi. Jos tyypillistä nörttimiestä nyt ylipäätään on olemassa, saattaisi Jani olla sellainen. Hän on ystävällinen, älykäs ja opiskellut it-alaa. Kuten niin monia kohtalotovereitaan, vaivaa Janiakin liikuntaharrastuksista huolimatta runsas istuminen sekä työssä että kotona. Itse taasen rakastan istuen tai makuulla suoritetttavia harrastuksia: tietokonepelejä, kirjoittamista, tv-sarjojen katsomista ja lukemista. Aivan kuin tässä ei olisi jo kylliksi olen lisäksi arka liikkuja. Siksipä sekä Janilla että minulla on yhteinen tavoite: oppia elämään terveellisemmin.

Perinteisessä naisen roolissa on omat hyvätkin puolensa: ainakin omassa suvussani jokainen suvun naisista on himokokkaaja. Olen onnellinen siitä, että kasvoin ympäristössä, jossa ruokaa laitettiin paitsi hengenpitimiksi, myös silkasta ilosta. Lapsuuteni juhlavalmisteluista oli kiireentunne ja ahdistus kaukana. Jouluruoat valmistuivat käden käänteessä laulaessamme äitini ja tätieni kanssa kolmiäänisesti joululauluja. Kesät vietin omalla kasvimaalla kädet syvällä multavassa aitosavessa, omia porkkana- ja perunapenkkejä kitkien. Silloin ei vielä puhuttu luomusta, mutta juuri sitä lapsuuteni itsekasvatetut vihannekset olivat. Olen kasvanut vanhanaikaisessa maailmassa, jossa kaikki tehtiin itse alusta alkaen. Itse pidän pullantuoksuisena kotinörttinä tiukasti kiinni tämän entisen maailmani sirpaleista.

Vasta aikuistuttuani olen herännyt tajuamaan, ettei asianlaita ole kaikilla samoin. Jani kasvoi kodissa, jossa sekä miehellä että naisella oli oma paikkansa eikä hänen äitinsä erityisemmin houkutellut häntä keittiöön. Ei hän ole ainoa: ystäväpiiristäni löytyy monta surullista esimerkkiä siitä, miten "likaiset" pikkupojat on ajettu muualle pois ruokaa laittamasta. Nyt, aikuisena miehenä, Jani on huomannut toivovansa, että osaisi laittaa itse ruokaa. Kun ruoan tekee itse, sen koostumukseen voi vaikuttaa. Voi valita raaka-aineet, säädellä suolan ja mausteiden määrää ja halutessaan välttää lisäaineita runsaasti sisältäviä tuotteita.

En ole itse erityinen ravinto-oppi-intoilija. Olen kaikkiruokainen eikä minulla ole ruoka-aineallergioita, mutta laktoosi-intoleranssi löytyy valikoimasta. Juuri se minut alunperin houkuttelikin keittiöön kun olin muuttanut omilleni. Tuolloin, 90-luvun puolivälissä, laktoosittomat maitotuotteet olivat juuri ilmestyneet kauppojen hyllyille, mutta valmisruoat sisälsivät poikkeuksetta laktoosia. Jos halusin elää ilman vatsavaivoja, ei siis auttanut muu kuin tarttua kauhaan. Onneksi se oli minulle mieluista puuhaa.

Myös kokkaaminen Janin kanssa on ollut tavattoman hauskaa. Ehdotettuani Janille, että voisimme laittaa ruokaa yhdessä, jolloin hän oppisi siinä tarvittavia taitoja satuin käväisemään kirpputorilla ja siellähän komeili myynnissä täsmälleen Janille sopiva peruskeittokirja: Eija Piikkilän Kiireisen kokkaajan keittokirja. Leikkisä Jani nimesi kirjan Maun punaiseksi kirjaksi ja olemme uskollisesti noudattaneet kirjan ohjeita. Jani on oppinut laatimaan ostoslistoja kirjan reseptien perusteella vaikka juuri ostoslistat opettivatkin minulle, ettei ihmisen kannattaisi pitää mitään itsestäänselvänä. Laittaessamme jauhelihakeittoa löytyi ostoskassista näet varsiselleri, ei juuriselleri, jota kaipasin. Syy oli minun: enhän ollut täsmentänyt eroa kokemattomalle Janille.

Jani on alusta alkaen ollut aivan turhan vaatimaton. Hän pesee ja pilkkoo raaka-aineet käden käänteessä, noudattaa ohjeita tunnollisesti ja lopputuloksena on joka kerta ollut herkullinen ateria. Olemme myös yhdessä harjoitelleet improvisointia ja tehneet resepteihin omia pieniä muutoksiamme. Ohesta löytyvät reseptit omalle versiollemme sipulipihveistä ja suklaakiisselistä.

Sipulipihvit

500 g jauhelihaa
1 pussi sipulikeittoainesta
1 tlk kermaviiliä
2 – 4 sipulia
2 munaa

1. Sekoita sipulikeittoainekset kermaviilin sekaan ja anna maustua hetken.
2. Pilko sipulit ja kuullota niitä kevyesti pannussa. Leikkaa muutama sipuli renkaiksi ja kuullota ne.
3. Lisää raaka jauheliha, kermaviiliin sekoitetut sipulikeittoainekset sekä kuullotetut sipulit kulhoon. Riko kaksi munaa ja lisää ne. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna sen maustua hetken.
4. Paista pihvit pannussa kypsiksi.
5. Tarjoile pihvit sipulirenkailla päällystettyinä perunoiden ja raikkaan salaatin kanssa.

Suklaakiisseli

1 l maitoa (tai laktoositonta maitojuomaa)
4 rkl kaakaota
4 rkl sokeria
1 muna
1 dl maissijauhoa
2 tl vaniljasokeria

Koristeeksi
kermavaahtoa
kotimaisia pakastemarjoja tai viipaloituja hedelmiä

1. Sekoita ainekset vaniljasokeria lukuunottamatta keskenään kattilassa.
2. Kuumenna kiehuvaksi miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen.
3. Keitä n. 5 min.
4. Mausta lopuksi vaniljasokerilla.
5. Tarjoile suklaakiisseli tarjoilukulhoista kermavaahdolla ja marjoilla tai hedelmillä koristeltuna.

Miten H. P. Lovecraftin luoma Cthulhu-mythos sitten liittyy tähän kaikkeen? Ryhtyessämme suunnittelemaan ruuanlaittoiltojamme olimme juuri aloittaneet Call of Cthulhu -roolipelin maailmaan sijoittuvan pienoiskampanjamme nimeltä Vettä sakeampaa suunnittelun. Rakastamme molemmat roolipelien suunnittelua, se on mainiota luovaa puuhaa, jossa ajatukset virtaavat – ja niistähän voi mukavasti keskustella ruokaa laittaessa. Vaikka Janin pitääkin vielä keskittyä ruoanlaittoon sen vaatimalla vakavuudella, voi hän vihanneksia pilkkoessaan tai keittoja haudutellessaan jutustella kanssani.

Kumpikaan meistä kahdesta ei ole täydellinen. Jani on minua sankarillisempi, muttei tee siitä erityistä numeroa. Ryhtyessämme suunnittelemaan pienoiskampanjaamme pohdin meitä kahta ja sain ajatuksen: toivoin, että kaikki pelimme hahmot voisivat olla meidän kaltaisiamme siinä suhteessa, että he olisivat aivan tavallisia ihmisiä. Koska kyseessä on lyhyt pienoiskampanja, olimme päättäneet tehdä hahmot valmiiksi, jottei muutenkin kiireisiltä pelaajilta kuluisi aikaa niiden laatimiseen – ja koska halusin kokeilla jotain uutta. Halusin rikkoa sankarimyyttiä ja luoda tarinan, jossa inhimilliset ja vialliset mutta silti varsin sympaattiset persoonat ylittävät itsensä vaikeissa olosuhteissa muuttumatta silti koskaan täysin karikatyyrimäiseksi slapstick-figuureiksi. Ajattelin venyttää henkilöitä mahdollisimman pitkälle ja nostaa esiin ominaisuuksia, joita oli totuttu pitämään pelkästään huvittavina, mutta jotka sellaisenaan ovat varsin yleisinhimillisiä. Kertoisin mieluusti hahmoistamme enemmänkin, mutta emme ole vielä alkaneet vetää peliä ja tiedän, että osa pelaajistamme lukee tätä blogia.

Roolipelinsuunnittelu ruokapatojen äärellä on varsin mukavaa puuhaa. Se herättää aisteja aivan uudella tavalla: en ole itsekään aiemmin tajunnut, miten virkistävää on ottaa sekä haju- että makuaisti käyttöön tavanomaisten näkö- ja kuuloaistin rinnalle. Ruoanlaitto ja suunnittelu myös tukevat toisiaan: vaikkei toinen innostaisi ollenkaan huomaa pian toiseen tartuttuaan, että mielikin virkistyy.

Aikuistuttuamme olemme kumpikin tahollamme alkaneet järjestää roolipeli-iltoja, joiden aikana tarjotaan ryhmälle kunnon ateria. Täytyy myöntää, että tarjolla on yhä edelleen makeisia, perunalastuja ja virvoitusjuomia, mutta kunnon ruoka pitää peliporukan paremmassa vireessä ja peliinkin tulee enemmän potkua. Porukassamme on jo pitkään vallinnut työnjako: illan isäntä tai emäntä loihtii (tarvittaessa ystävien avustamana) yhteisen aterian ja pelaajat tuovat mukanaan naposteltavaa ja virvoitusjuomia. Järjestely on toiminut hyvin vaikka terveellisempiä naposteltavia onkin kaipailtu. Kesäisin maistuvat mansikat, viinirypäleet, klementiinit ja vesimelonilohkot, mutta talvisin tulee syötyä raskaammin. Kuulisinkin ilomielin vinkkejä terveellisistä ja maistuvista naposteltavista.

------

Kaikki kuvat Maria Blomqvist

10 kommenttia:

  1. täytyypi kommentoida sen verran, että minullakin on juuri tuo samainen kiireisen kokkaajan keittokirja ja se on vallan mainio opas meille meille tumpelonörttikokeille :)

    VastaaPoista
  2. Pakko myöntää, että olin nyt kyllä hieman pettynyt. Odotin otsikon perusteella jotain Cthulhuun liittyvää kokkailua.;) Omissa pelisessiossa on suosittu etukäteen laitettavaa ja helposti tarjoiltavaa ruokaa. Kuten makaronisalaattia (keitettyä, kylmällä vedellä huuhdeltua makaronia + höystöt) tai tortilloja, jotka kukin voi täyttää makunsa mukaan yhdessä ostetuista aineksista.

    Pannukakku on tosi helppo tehdä, jos ei halua seistä paistamassa lettuja. Laitanpa tässä nyt samalla pastareseptejä jotka varmasti on riittävän isolla ämpärillä sekoitettuna sovellettavissa isommallekin porukalle. Maustaminen alusta alkaen itse sopii allergikoillekin paremmin kuin valmiit sekoitepussit (samoin allergikoille kokkaavan tulee varoa liemikuutioita).

    Suola + mustapippuri + valkopippuri -yhdistelmällä maustaa muuten makaronimössön (makaronia & jauhelihaa) aivan kelvolliseksi. Sitä on helppo väsätä isommallekin sakille, vaikka viikonlopun mittaiseen fandom-kokoontumiseen.;)

    Gluteenittomana näihin vaihdetaan gluteeniton makaroni. Lettutaikinan saa parhaiten gluteenittomasta lettujauhesekoituksesta (maistuu tosi hyvältä). Pannarit puolestaan syntyy vaikka banaaneilla, jos on kananmuna-allergikkoja (ks. blogistani).

    Pelatessa on itse tullut paria poikkeusta lukuun ottamatta vain juotua kahvia. Ruokatauot on sitten olleet erikseen, kahvit & teet koko ajan saatavilla.

    VastaaPoista
  3. Meillä on peli-illoissa pyritty vaihtamaan sipsit porkkanoihin, valkokaaliin ja kukkakaaliin. Kaikkia on ihana dipata hyvää dippiin ja on terveellistä :)

    VastaaPoista
  4. Cthulhuun liittyvä kokkailu lienee meillä vasta edessä. Olemme pohtineet esimerkiksi mustekalan valmistamista, mutta toistaiseksi se on jäänyt taka-alalle perusasioita opetellessa. Ehkäpä sitten kun Jani on menettänyt riittävästi sanity-pisteitä...

    Ruoanlaitto peliporukallemme on hieman haastavaa, koska mukana on karppaajia ja toisinaan myös kasvissyöjiä - ja lisäksi ihmisillä on allergioita ja inhokkiruokia. Olemme usein laittaneet uuniperunoita, lihamureketta, uunissa paistettua kanaa tms. sekä salaattia.

    Elina, lämmin kiitos ohjeista! Olisipa hyvä, jos saisimme koottua toimivia rope-ruokaohjeita isommallekin porukalle erilaisia tilanteita varten. Niistä voisi sitten vaikka julkaista oman blogikirjoituksensa.

    VastaaPoista
  5. Cthulhu-henkisistä ruoista tulevat ehdottomasti mieleen sisäelimet. Sydän on pitkään haudutettuna hyvää eikä hintakaan ole paha. Sopivia ohjeita löytää esim. vanhoista keittokirjoista, joissa haudutusaika on riittävän pitkä, 3-4 tuntia. Tomaattimurskassa hauduttamalla tulee oikein hyvää, mukaan sipulia, porkkanaa ja mausteita.

    Toinen voisi olla jauhemaksapihvit, mutta niitä on vaikea tehdä isolle porukalle. Valmiiksi jauhettuun maksaan voi lisätä mausteiden lisäksi esim. sipulia, ja paistaa sitten pannulla sopivan kokoisia pihvejä. Odottamista nämä eivät kestä, ja ovat parhaimpina suoraan pannulta. Mukaan sopivia lisukkeita.

    Ei kovin kasvissyöjäystävällistä, mutta taatusti jännää ja teemaansopivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydän on tosiaan hyvää, olen tehnyt siitä pataruokaa riisin ja maksan kanssa, mutta pelkkä sydänkin sopii. Kuutioi liha, esipaista paistinpannulla sen verran, että kuutioiden pinnat ruskistuu. Hauduta uunissa, tosiaan jonkun tuon 3-4 tuntia. Riisi ja kasvikset hautuu siinä samalla, tuloksena valmista sapuskaa.

      Meillä sanity on tainnut vähetä radikaalisti.;) Juhlistaakseni True Bloodin kolmoskauden avausta kokkasin verilettuja. Niihin löytyy hyvä ohje veripurkista.;) Siinä ei tosin muistaakseni mainittu taikinan seisottamista, minkä puolestaan otin Kotiruoka-kirjasta. Omistan siitä 1990-luvun painoksen. Verta saa ostaa ainakin supermarkettien pakastealtaasta ja/tai kauppahallin lihakaupoista.

      Jossain vaiheessa laitan blogiini keitettyjen kielien ohjeen, kunhan saan aikaiseksi käsitellä kielileipäkuvan sopivasti.;p Tosin se on hyvin yksinkertainen: keitä possunkieliä 1-1,5 tuntia. Poista keittämisen alussa kertyvä sakka pinnalta. Kuori valmiista kielistä nahka pois. Laita suolaliemeen, jonka valmistat kiehuvasta vedestä ja n. 3:sta ruokalusikallisesta suolaa. Anna seistä yön yli. Säilyvät suolaliemessä hyvin, mutta mitä pidempään ovat, sitä suolaisemmiksi tulevat. Kielet voi syödä pelkältään, perunoiden tms. kanssa, tai vaikka reikäleivän päälle siivutettuna.

      Itse olen eniten oppinut perinneruuista äidiltäni, jolle on aina tullut soitettua ohjeista.;) Mutta ainakin vielä 1990-luvulla Kotiruoka ohjeisti myös näiden teossa.

      Sopisiko kalaa syöville kasvissyöjille vaihtoehdoksi vaikka kokonaisena paistetut muikut à la Dagon? Niissä kun on pää tallella.=) Sisäelimet tosin mielestäni poistettu. Kalat kieritellään seoksessa, jossa on jauhoja ja suolaa. Paistetaan runsaassa voissa pannulla.

      Poista
  6. Aivan mainioita ohjeita!

    Elina: voisitko lisätä linkin blogiisi, jotta pääsemme herkullisiin kieliresepteihisi käsiksi? Sydäntä ovat toistaiseksi pereessämme syöneet lähinnä neljä kissaamme, jotka rakastavat sen riekaleiksi. Nuorin kissoistamme jopa leikkii sydämenpaloilla ennen syömistä. Olemme mieheni kanssa kyllä harkinneet sydänpadan valmistamista. Meiltäkin löytyy Kotiruoka, tosin vuoden 40-jotain painoksena. Aivan mainio kirja, muuten; äitini laittaa yhä ruokaa käyttäen useimmiten siitä löytyviä ohjeita.

    Ohessa ruokaohje, jota olemme usein laittaneet joko lampaan jauhelihasta tai soijarouheesta roolipeliporukallemme. Ruoka vaatii pitkää kypsytysaikaa, mutta maistuu ainakin meistä tosi hyvältä:

    MAUSTEINEN LAMMASTAGINE

    Mukaillen Sara Lewisin kirjan "Slow Cooker" ohjetta
    6-8 annosta

    1 rkl oliiviöljyä
    500 g lampaan jauhelihaa (voi valmistaa myös soijarouheesta)
    1 suuri sipuli pilkottuna
    2-3 valkosipulinkynttä, pilkottuina
    3,5 cm tuoretta inkiväärinjuurta kuorittuna ja hienonnettuna (itse olen käyttänyt muutaman kerran kuivattua ja jauhettua)
    1 tl kurkumaa
    1 tl kanelia
    ½ tl yleismaustetta (olen käyttänyt pippurisekoitusta)
    2 tl jauhoja
    400 g tlk tomaattimurskaa
    750 ml lammas- tai kanalientä
    1 tl tomaattipyreetä
    300 g uusia perunoita, harjattuina ja puolitettuina koosta riippuen
    300 g butternut-kurpitsaa paloiteltuna (itse olen käyttänyt kesäkurpitsaa, butternut-kurpitsoja ei tahdo saada)
    2 porkkanaa viipaleina
    50 g rusinoita
    300 g pakastettuja härkäpapuja (itse olen käyttänyt kuivattuja, jotka olen laittanut likoamaan edellisenä iltana - niitä pitää keittää tunti ennen kuin ne lisää pataan)
    150 g vihreitä pakastepapuja
    1 ruukku tuoretta minttua
    suolaa ja pippuria

    couscousia tarjoiluun

    1. Kuumenna öljy suuressa paistinpannussa. Lisää jauheliha ja sipuli ja paista sekoittaen 5 minuutin ajan kunnes liha on ruskettunut. Lisää valkosipuli, inkivääri, mausteet ja jauhot. Kaada kaikki kattilaan ja lisää tomaattimurska, lihaliemi ja tomaattipyree.

    2. Lisää sekaan perunat, kurpitsa, porkkanat ja rusinat ja mausta suolalla ja pippurilla. Lämmitä kunnes ruoka poreilee. Anna padan hautua rauhassa useita tunteja säännöllisesti sekoittaen. (Itse lisään tässä vaiheessa myös liotetut ja esikeitetyt härkäpavut.)

    3. Sekoita taginea ja lisää pakastepavut päälle. Sekoita ja anna hautua vielä 20-30 minuuttia kunnes myös pavut ovat kuumenneet. Tarjoa couscousin ja mintunlehtien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luova Luola Linkitin aiemmassa vastauksessa pastareseptit. Reseptipostauksia tulee harvakseltaan, erikoistuen allergioiden huomioimiseen. Itselleni esim. juuri tuore inkivääri + kurkuma on aikamoinen tappoyhdistelmä.;) Blogiin pääsee myös profiilinäkymän kautta.

      Poista
  7. Meillä taas isä oli se perheen luova kokki, jonka luomuksia sekä ahmittiin, että kauhisteltiin. (Lapsi voi olla aika ennakkoluuloinen suhteessa erikoisempiin ruokakokeiluihin...) Toki äitikin kokkasi arkiruokaa.

    Itse en oppinut juuri laittamaan ruokaa ennen kuin 14-vuotiaana ryhdyin kasvissyöjäksi. Sitten oli pakko opetella, sillä vanhemmat nostivat aluksi kädet pystyyn uuden "hankalan" ruokavalioni ääressä. Ensin meni puolivuotta pakastevihanneksilla ja nuudeleilla, sitten käsite "proteiini" tuli tutuksi lievän anemian säikäyttämänä. ;-)

    Minun elämääni on siunautunut noita mestarillisia mieskokkeja sitten aikuisiässäkin. Itsekin kyllä tykkään ruuanlaitosta, mutta taidan kuitenkin olla äitini tapaan enemmän sellainen arkikokki.

    VastaaPoista
  8. Joukkomuonituksissa olen itse soveltanut joskus seuraavaa ideaa: Keitetään pataa tai riisiä riittävästi ja kypsennetään (tai ollaan kypsentämättä, jos kyse on raakana toimivista ruoka-aiheista) ja pannaan kaikki ainekset omiin kulhoihinsa. Sitten kaikki saavat koostaa omalle lautaselleen haluamansa lämpimän salaatin aineksista. Jos raaka-aineet ovat hyviä ja monipuolisia, tällaisesta "salaattipuffetista" tykätään varmasti. Ruokaisaa siitä tulee, jos mukana on myös porteiinipitoisia vaihtoehtoja - niin kasvis- kuin sekasyöjillekin.

    VastaaPoista

Kotisivu on muuttanut osoitteeseen geekgirls.fi. Kaikki vanhat (ja uudet) artikkelit kommentteineen löydät uudesta sivusta.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.